*

Olli-Pekka Salminen Riippumatonta näkökulmaa

Sisäpolitiikkako ei kuulu presidentille? Toimittajat nopeasti laiskanläksyille

Viime päivinä ns. työttömien aktivointilaki on herättänyt parran pärinää. Ottamatta kantaa itse lakiin on todettava, vaalikeskusteluihin liittyen, että tasavallan presidentti vahvistaa lait valtioneuvoston esityksestä perustuslain 58 §:n mukaisesti. Myös tämän kohua herättäneenkin lain 28.12.17 presidentin esittelyssä. 

http://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8057f9da

Vaalitenteissä ja keskusteluissa hoetaan, ettei presidentti osallistu sisäpolitiikkaan. Mihin lakiin tämä perustuu? Eivätkö tenttien toimittajat ole perehtyneet perustuslakiin ja presidentin toimivaltaan. Perustuslain 58 §:n mukaan presidentin on pakko osallistua myös sisäpolitiikkaan ja vieläpä lähes viikoittain pidettävässä presidentin esittelyssä perjantai-iltapäivisin lakeja vahvistaessaan, jotka jos mitkä koskevat nimenomaan sisäpolitiikkaa. 

Vaalitenttikeskustelussa tenttien vetäjät kysyvät tentistä toiseen samat "sotaleikkikysymykset" jotka kaikki ovat jo moneen kertaan kuulleet. Eikö toimittajilla olisi aika ottaa vaalien osalta loppukiri ja perehtyä presidentin tehtäviin ja laatia kysymyksiä myös siitä näkökulmasta? Kotiläksyt näinkin tärkeässä asiassa kuin presidentinvaalit - jotka henkilövaaleina etenkin kansalaisia kiinnostavat - kannattaisi lueskella piirun verran paremmin.  

Perustuslain mukaan presidentti voi jättää vahvistamatta valtioneuvoston lakiesitykset. Presidentin päätökset lakien vahvistamisesta tai vahvistamatta jättämisestä jos mitkä ovat sisäpolitiikkaa. On syytä huomata, että presidentti viestittää omaa arvomaailmaansa sitä kautta miten hän suhtautuu kulloiseenkin hallituksen esitykseen. Oletettavaa on, että presidentti on perehtynyt asioihin joita koskien hän pyyyhkäisee myös puumerkin lain vahvistamisen merkiksi. Nämä tilanteet ovat jokaviikkoisia arvomittareita presidenttien arvomaailmasta joiden julkiseen ilmaisemiseen presidentti on perustuslain 58 §:n mukaan pakotettu - halusi sitten tai ei. 

Erityisen tärkeä yksityiskohta on, että mikäli presidentti ei lakia vahvista ja eduskunta sen myöhemmin määräenemmistöllä hyväksyy, presidentin on siinäkin tapauksessa allekirjoitettava laki yhdessä vastuuministerin kanssa. Se, mikä asiasta tekee mielenkiintoisen on se, että mikäli presidentti jättää lain vahvistamatta ja eduskunta lain sen sijaan hyväksyy, presidentti joutuu käytännössä perustavaa laatua olevien arvovaltakysymysten  äärelle jolloin hänet pakoketaan allekirjoittamaan eduskunnan hyväksymä laki jota hän ei aikaisemmin ollut vahvistanut. Kysehän on tällöin presidentin nöyyryytyksestä.

Tätä nöyryyttävää tilannetta ei liene kukaan istuvista presidenteistä halua kokea ja käytännössä presidentin on pakko pyyhkäistä puumerkkinsä, kaistapäisiinkin hallituksen esityksiin jollaisia silloin tällöin ja tämän tästä putkahtelee presidenti nenän eteen vahvistettaviksi. Käytännössä presidentti on sisäpoliittisten kysymysten (lakien vahvistaminen) myötä alistettu eduskunnan tahtoon ja toimii käytännössä lakien vahvistamisessa kumileimasimena. Herääkin kysymys, mikä todellinen merkitys presidentin lakien vahvistamisella ylipäätään on, kun eduskunta on jo lain hyväksynyt. 

Toivottavaa on, että vaalitenttien toimittajat ottavat lujan loppukirin ja tekevät kotiläksynsä jotta framille keskustelussa nousee reaali-, sisä- ja arvopolitiikka, retoriikan ja "sotaleikkikysymysten" sijaan. Vastaukset niin olemme jo kuulleet. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Niinpä! Sehän tässä kummallista onkin, kun järjellä asioita ajattelee!

Toisaalta toitotetaan, että presidentillä ei ole juuri mitään valtaa sisäpolitiikassa ja muutenkin vähän, mutta samassa yhteydessä vähätellään muita ehdokkaita, ettei heissä ole valtiomiesainesta. Mollataan, että heiltä ei löydy taitoa, eikä edes älyä, hoitaa presidentin tehtäviä! Eikö tämä olekin täysin ristiriitaista.

Jos presidentti on vain keulakuva ja edustaja ulkomaille päin, niin silloinhan siihen käy kuka tahansa edustava ehdokas. Ja olisi paras, Ruotsin kuninkaallisten mallin mukaan, nuori ja viehättävä nainen, Laura!

Mutta, kuten kirjoitit presidentti tekee sisäpolitiikkaa ja voisi olla arvojohtaja, joksi Niinistökin kyllä pyrki, mutta ote on lipsunut kauden loppua kohden todella pahasti, ja siksi vaihtoon!

Toimituksen poiminnat