Olli-Pekka Salminen Riippumatonta näkökulmaa

Seutukuntayhteistyön h-hetki

Sote- ja maakuntauudistukset mullistavat kunta- ja maakuntakenttää radikaalisti. Kuntien järjestämis - ja tuottamisvastuulla olevat sote-palvelut siirtyvät maakuntiin mikä vähentää kuntien tehtäväalaa merkittävästi. Kunnasta riippuen, sote-palveluiden osuus koko palvelutuotantokapasiteetista on suurimmassa osassa kuntia yli puolet ja luonnollisesti näin myös kustannusten osalta. Tämä merkittävä tehtävien siirtyminen saa aikaan sen, että maakunnat tulevat ottamaan vastaan nykyisiin tehtäviin nähden suuren tehtäväkokonaisuuden, etenkin kun tähän lisätään vielä valtionhallinnosta siirtyvät tehtävät. Näin ollen etenkin maakunnat ovat merkittävässä muutoksen tilassa.

Yleisessä kuntakeskustelussa focus on kiinnitetty ns. uuteen kuntaan, mutta ns. uusi maakunta on monin verroin merkittävämpi uudistus. Tähän problematiikkaan onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota sekä itse hallinnon ja toimintojen suunnittelussa, että aihepiiriin liittyvässä tutkimuksessa. Uudistus on siinä määrin merkittävä, että valmistelusta vastaavat maakuntien liitot tarvitsevat tuekseen erilaista osaamista ja myös tutkimusta. Kyseisessä muutoksessa onkin syytä hyödyntää jo nyt käytettävissä oleva tieto, mm. hallinnon ja palveluiden tuottamisen aloilta. 

​Millainen uusi maakunta tulee olemaan? Olen useissa yhteyksissä tuonut huoleni esiin maakuntien itsehallinosta jonka tulisi olla samanperustainen kuin kuntienkin itsehallinto perustuslain mukaan. Näin ei kuitenkaan tule valitettavasti tapahtumaan ja olemaan, sillä maakunnat ovat lainsäädäännön myötä erittäin vahvassa valtion ohjauksessa. Jo tämä aspekti heikentää maakuntien itsehallintoa. Kun tähän problematiikkaan lisätään vielä se, että maakunnilla ei ole omaa verotusoikeutta ne ovat valtion armeliaisuuden "armoilla". Näin ollen maakuntien itsenäisyydestä ei voida puhua ainakaan niiden käynnistämisen hetkellä. 

Toivottavaa on, että maakunnat saavat tosiasiallisen itsenäisyyden sekä toimialansa että rahoituksen osalta. Yleensä menee nimittäin niin, että kenellä raha, sillä valta - niin tässäkin tapauksessa. Pidemmässä juoksussa ei liene valtionkaan etu ei ole olla kaitsemassa maakuntia vaan mahdollistaa niiden toiminta jokaisen maakunnan parhaaksi katsomalla tavalla. Nyt lainsäädäntö ajaa maakunnat samaan muottiin, vaikka maakunnat, kuten kunnatkin ovat jokainen varsin erilaisia toimintaympäristöltään ja olosuhteiltaan. Liikkumavaraa tarvitaan siis myös maakunnissa. On myös kiistatonta, että maakunnissa on parhain tietämys sen olosuhteista, haasteista ja mahdollisuuksista, jota niitä ohjaavilla ministeriöillä ei edes teoriassa voi olla.  

​Miten maakunta- ja soteuudistukset vaikuttavat kuntiin? Onko kunnilla nyt syytä "huokaista helpotuksesta", kun niiden "sote-taakka" väistyy niiden harteilta? Tämänsuuntaisiakin kommentteja on esiintynyt. Tilanne on päinvastainen. Kun mm. sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy maakuntiin, joutuvat kunnat kamppailemaan mm. siitä, mitä sote-palveuita kunnassa on vai onko ylipäätään enää mitään? Kunnat ovat taistelleet vähäisempienkin kuin sote-palveluiden puolesta joten ne kunnat, jotka ehtivät jo "huokaisemaan helpotuksesta", tulevat havaitsemaan, että ne joutuvat taistelemaan kynsin hampain kunnan alueella olevista palveluista. Ajatusmalli tulleneenkin kääntymään arjessa päinvastaiseksi jota se oli uudistuksen alkumetreillä. 

​Mitä maakuntauudistus merkitsee demokratian ja kuntalaisten osallisuuden näkökulmasta? Muutos on radikaali myös tästä näkökulmasta. Ensinnäkin em. sote-palveluiden siirtyessä maakuntien vastuulle ja päätettäväksi, on yksittäisen kunnan lähes mahdoton puolustaa asemiaan maakuntavaltuustossa mm. terveyspalveluiden osalta. Mitä pienemmästä kunnasta on kysymys, sen heikommat vaikuttamismahdollisuudet sillä maakunnassa oman kunnan alueella olevista palveluista on. Tällöin uusista kunnista tulee - ei niinkään elinvoimakuntia - vaan edunvalvontakuntia. Maakuntahallinnossa on käytännössä kyse keskittämisestä joka on myrkkyä etenkin pienemmille kunnille. 

Uudistus vaikuttaa merkittävästi maakunnan vallanjakoon. Tällä tarkoitan sitä, että etenkin maakuntien keskuskaupungit tulevat entistä enemmän saamaan valtaa maakuntaa koskevissa asioissa. Kyse on siis myös sekä demokratian, että vallan uusjaosta. Uudistuksella on myös merkittäviä kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista heikentäviä elementtejä. Mitä kauemmas päätöksenteko karkaa, sen vaikeampaa on osallistua ja vaikuttaa. 

​Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että sote- ja maakuntauudistus on merkittävä kuntauudistus. Mitä muita vaikutuksia uudistuksella on? Täysin keskustelun ulkopuolelle ovat jääneet seutukunnat. Viime vuosien kehitys on vähentänyt seutukuntayhteistyön roolia ja seutukuntia ns. hallinnollisena toimijana on pidetty lähinnä historiallisena jäänteenä ja jota on pidetty lähinnä tilastollisena yksikkönä. Mutta mikä on niiden rooli tulevaisuudessa? Seutukuntayhteistyön rooli tulee saamaan erittäin merkittävän osan mikäli peruskunnat aikovat menestyä sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen.

Koska edellä mainittu keskittämiskehitys aiheuttaa sen, että yksittäisen kunnan vaikuttamismahdollisuudet uudessa maakunnassa ovat lähes olemattomat, kuntien strategiselle liittoutumiselle ja etenkin edunvalvonnalle syntyy merkittävä tilaus. Kuntakooltaan pienten kuntien onkin nyt fiksua lähteä kehittämään seutukuntayhteistyötä sillä sitä ne tulevat sote- ja maakuntauudistuksessa mitä suurimmassa määrin tulevaisuudessa tarvitsemaan.

Nyt onkin seutukuntayhteistyön aktivoitumisen h-hetki sillä yksin massiivisessa maakuntahallinnossa on käytännössä ja teoriassa mahdoton vaikuttaa. Enemminkin näen, että muutoksessa nykyisillä seutukunnillakin on keskinäisen strategisen liittoutumisen paikkaa. Seutukunnat tulevatkin luomaan vastavoiman keskittämiskehitykselle mikäli ne osaavat fiksusti kokonaisuutta tarkastella ja strategisesti liittoutua. Liittoutuminen tulee kuitenkin nähdä siten, että se ei sinänsä "hyökkää" maakuntahallintoa vastaan - päinvastoin - vaan kyse on luonnollisesta reaktiosta tilanteeseen johon maan hallitus on maakunnat ja kunnat ajanut. 

Seutukuntien ja maakuntahallinnon tulee luonnollisesti näin ollen myös vetää yhtä köyttä ja tehdä yhteistyössä fiksuja ratkaisuja maakunnan ja kuntien asukkaiden eteen sillä sitä varten nämä organisaatiot on luotu, eikä itseään ja olemassaoloaan varten. Olennaista on rakenteissa ja päätöksenteossa tulevaisuudessa huomioida, että maakunnan ja kunnan asukas ovat sama asia. Näin ollen yhteisen tekemisen intressin tulee olla vahvasti samansuuntainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset